Cody Durden lyhyellä varoitusajalla UFC-voittoon

Cody Durden astui UFC Vegas 116:een lähes ilman varaa uuteen virheeseen.

Hänellä oli jo neljä peräkkäistä tappiota. Sellainen putki, joka muuttaa jokaisen puhelun tunnelman. Kun nimesi on siinä tilanteessa, lyhyen varoitusajan tarjous ei ole vain mahdollisuus. Se on myös ansa. Sano kyllä ja saatat pelastaa itsesi. Sano kyllä ja häviä, niin kuoppa vain syvenee.

Siinä tilanteessa Durden oli, kun UFC soitti Jafel Filhosta.

Aikataulu oli sekava alusta asti. Yksi suunnitelma muuttui toiseksi. Mahdollisesta matkasta Kiinaan keskusteltiin, sitten se hylättiin. Toinen ottelu mainittiin myöhemmäksi kesäksi. Sitten asiat muuttuivat taas ja Jafel Filho -vaihtoehto tuli hänen eteensä. Aluksi jopa päivämäärä oli epäselvä. Durden luuli, että otteluun oli vielä viikko. Sitten hän sai tietää, ettei ollut. Se oli samana viikonloppuna.

Tuollaisessa hetkessä ottelija joko perääntyy ja odottaa jotain selkeämpää tai nielaisee kaaoksen ja jatkaa eteenpäin. Durden jatkoi.

Hän myönsi myöhemmin: ”Minulla oli paljon hävittävää.” Se on luultavasti koko tarinan selkein lause. Hän ei astunut kehään huvikseen. Hän ei tavoitellut mitään villejä lyhyen varoitusajan legendoja. Hän yritti estää UFC-uraansa liukumasta enää pidemmälle.

Durden otti riskin joka tapauksessa

Se, mikä tekee koko jutusta kiinnostavamman, on se, ettei hän ollut aivan huippukunnossa hätätilanteen otteluun. Hän kertoi, että hänellä oli ollut ongelmia huonon polven ja pahasti nyrjähtäneen peukalon kanssa viikkoja ennen kuin asiat alkoivat vyöryä eteenpäin. Hän oli palannut American Top Teamiin yrittäen palauttaa itsensä kunnolliseen kuntoon ja suunnata leiriään uudelleen.

Sitten puheluita alkoi tulla.

Kiinan ottelu. Sitten ei kiinalaista ottelua. Kesäpäivämäärä. Sitten ei kesäpäivämäärää. Sitten Jafel Filho. Sitten matkustusviestejä. Sitten oivallus, että aikataulu oli romahtanut hänen päälleen.

Durden kertoi, että hänen ensimmäinen reaktionsa oli käytännössä: ”En minä tässä viikonloppuna ottele. En pysty tekemään 125:tä viidessä päivässä.” Muutamaa minuuttia myöhemmin tilanne oli muuttunut taas, ja hän puhui itseään menemään kuitenkin. Hän tiivisti tuon hetken paljon yksinkertaisemmin: ”F*ck it, miksipä ei?”

Tuo lause kuulostaa lukemalta kylmiltään holtittomalta, mutta sen takana oleva todellisuus ei ollut ollenkaan holtitonta. Se oli painetta. Hän tarvitsi tien ulos syöksykierteestä. Hän tarvitsi voiton. Hän tarvitsi jotakin, joka saisi asiat liikkeelle. Ja joskus ottelijat puhuvat itsensä vaaraan, koska paikallaan pysyminen tuntuu pahemmalta kuin riski.

Hän otteli tällä kertaa eri tavalla

Se osa, joka oikeastaan sai tarinan toimimaan, tuli sen jälkeen, kun häkin ovi sulkeutui. Durden kertoi otelleensa jonkin aikaa vääränlaisella kiireellä. Liikaa voimaa. Liikaa paniikkia. Liikaa ”tapa tai tule tapetuksi” -energiaa ilman riittävää kärsivällisyyttä. Tällä kertaa hän ei yrittänyt räjäyttää koko ottelua auki yhdellä rynnistyksellä.

Hän hidasti itsensä.

Se oli ero. Hän sanoi: ”Se loksahti kohdalleen. Tunsin oloni kotoisaksi. En ollut hermostunut. En ollut ahdistunut. En ollut täynnä adrenaliinia. Se oli vain ottelu.” Ne sanat sopivat suoritukseen. Hän ei näyttänyt mieheltä, joka yrittää pyyhkiä pois neljä tappiota yhdellä epätoivoisella purkauksella. Hän näytti sitä vakaammalta. Rauhallisemmalta. Tietoisemmalta siitä, mitä kukin minuutti vaati.

Se on yleensä vaikein sopeutuminen paineen alla olevalle ottelijalle. Ei uusien tekniikoiden oppiminen. Ei yhtäkkinen kovemmaksi tuleminen. Vain se, että on tarpeeksi rauhallinen lopettaakseen tekemästä illasta raskaampaa kuin se jo on.

Durden kertoi myös, että UFC antoi hänelle jonkin verran turvaa neuvottelujen aikana tekemällä selväksi, että hänelle olisi tämän jälkeen vielä toinen ottelu. Se muutti riskiä hieman. Ei tarpeeksi tehdäkseen siitä mukavaa, mutta tarpeeksi tehdäkseen siitä ottamisen arvoista. Hänen sanojensa mukaan se tuntui siltä kuin olisi saanut ”kaksi mahdollisuutta voittaa yhden sijaan”.

Sillä on väliä. Tuon osan kokoonpanosta ottelijat eivät aina tarvitse täydellistä lupausta. Joskus he tarvitsevat vain tarpeeksi varmuutta, etteivät enää tunne, että yksi huono erä voisi pyyhkiä kaiken pois.

Nyt hän etsii uutta sopimusta ja haluaa edelleen Ode Osbourne -ottelun, joka oli ollut jo ilmassa ennen kuin tämä kaaos alkoi. ”Niin kauan kuin minulla on turvaa ja saan uuden sopimuksen, ottelen ketä tahansa vastaan”, hän sanoi.

• Durden otti ottelun vastaan uransa hyvin huonossa kohdassa.
• Hänellä ei ollut juuri lainkaan aikaa valmistautua.
• Hän muutti lähestymistapaansa ja otteli paljon hallitsevammin.
• Voitto saattoi ostaa hänelle jälleen yhden todellisen jatkopätkän UFC:ssä.

Suurin asia, jonka hän sai tästä viikosta irti, ei ollut vain tulos paperilla. Se oli ilmaa. Tilaa. Hieman hengähdystaukoa kuukausien tappioiden ja paineiden jälkeen. Hän otti vastaan ottelun, joka olisi voinut mennä huonosti sadalla eri tavalla, ja löysi jotenkin juuri sellaisen illan, jota hän tarvitsi.

Siksi tämä voitto tuntuu suuremmalta kuin tavallinen lyhyellä varoitusajalla kerrottu tarina. Se ei rakentunut pelkän kaaoksen varaan. Se rakentui ottelijalle, joka vihdoin hidasti tarpeeksi pelastaakseen itsensä.