King Green haluaa BMF-vyön

King Green ei puhu kuin ottelija, joka haluaa hitaan tien rankingissa. Ennen UFC 328 -otteluaan Jeremy Stephensiä vastaan Green teki selväksi, ettei aio tuhlata aikaa. Hän haluaa suuria otteluita, kovia nimiä ja polun, joka todella tuntuu olevan sen arvoinen, että hänellä on vielä vuosia jäljellä häkissä.

Green on ollut alalla liian kauan teeskennelläkseen, että jokainen ottelu on vain yksi askel eteenpäin. Tässä vaiheessa hän tietää, mikä on, mitä fanit odottavat häneltä ja millaiset vastustajat käyvät vielä järkeen. Hän ei tavoittele hiljaista uudelleenrakennusta. Hän katsoo kelloa ja yrittää tehdä uransa viimeisestä osasta jotain, mitä ihmiset muistavat.

Siinä BMF-vyö astuu kuvaan. Green sanoi haluavansa mahdollisuuden siihen titteliin, ja hän jopa heitti ilmoille ajatuksen sen voittamisesta ja ojentamisesta Nate Diazille. Se kuulostaa ensin villiltä, mutta sopii hänelle paremmin kuin siisti puhe rankingista koskaan sopisi. Green on aina elänyt siinä kaistaleessa taidon, asenteen ja katutappeluenergian välissä. Hän ei tarvitse tekaistua hahmoa myydäkseen tuollaista tavoitetta.

Ensin hänen on kuitenkin hoideltava Stephens. Ottelun piti olla kevytsarjan ottelu, mutta Stephens epäonnistui punnituksessa ja tuli sisään 160 paunalla. Green teki 155, Stephens menettää osan palkkiostaan, ja ottelu jatkuu nyt catchweight-painossa. Se muuttaa tunnelmaa hieman. Green hoiti oman osuutensa puntarilla. Stephens ei. Nyt Greenin on varmistettava, että turhautuminen muuttuu teräväksi suoritukseksi, ei holtittomaksi.

King Green vs Jeremy Stephens

Green ja Stephens ei ole UFC 328:n tuorein ottelu, mutta se saattaa olla yksi helpoimmin ymmärrettävistä. Kaksi veteraania, kaksi pitkää uraa, kaksi ottelijaa, jotka eivät ole koskaan rakentaneet nimeään turvallisilla erillä. Stephens on takaisin UFC:n pääkortilla voiman, ylpeyden ja mahdollisuuden kanssa muistuttaa ihmisille, miksi hänen nimellään on vielä painoarvoa. Green yrittää pitää liikkeensä kohti suurempia nimiä samalla kun todistaa pystyvänsä edelleen kovaan työhön.

• King Green sanoo haluavansa suuria otteluita ennen kuin hänen uransa päättyy.
• Hän on puhunut BMF-vyön tavoittelusta UFC 328:n jälkeen.
• Jeremy Stephens epäonnistui punnituksessa 160 paunalla heidän otteluunsa.
• Ottelu on edelleen tarkoitus järjestää catchweight-otteluna.

Punnituksen epäonnistuminen antaa Greenille yhden lisäkerroksen hallittavaksi. Hän saa olla siitä vihainen, ja useimmat ottelijat olisivatkin. Tuollainen ylitys muuttaa ottelun fyysisiä ehtoja. Stephensin on vielä vastattava siitä taloudellisesti, mutta kun häkin ovi sulkeutuu, Green on se, jonka on selvittävä edessään olevasta kehosta.

UFC 328 catchweight-ottelu

BMF-vyöpuheet sopivat Greenille

BMF-vyö ei ole tavallinen mestaruus, eikä Green pyydä tavallista kaistaa. Siksi ajatus toimii paremmin kuin paperilla voisi luulla. Hän on otellut tarpeeksi kovia nimiä vastaan, kestänyt tarpeeksi kovia eriä ja puhunut tarpeeksi rehellisesti, jotta fanit ymmärtävät, miksi hän haluaisi sellaisen ottelun hiljaisen ranking-nousun sijaan.

Green ei teeskentele, että hänellä olisi viisi vuotta aikaa odottaa täydellistä reittiä. Hän haluaa otteluita, jotka tuntuvat eläviltä. Nate Diazin mainitseminen vain saa idean tuntumaan entistä enemmän Greeniltä. Diaz edustaa samanlaista itsepäistä, kiillottamatonta taistelijan identiteettiä, jota Green on kantanut vuosia. BMF-vyön voittaminen ja sen ojentaminen Diazille ei ehkä koskaan toteudu, mutta kuvauksena siitä, mitä Green haluaa lajilta, se kertoo paljon.

Stephens voi romuttaa tuon keskustelun nopeasti. Hän lyö edelleen lujaa, kantaa edelleen tyrmäysvaaraa ja omaa edelleen sellaista kokemusta, joka rankaisee laiskoista hetkistä. Greenin on pysyttävä kurinalaisena. Hän voi puhua BMF-otteluista, Diazista, suurista nimistä ja uransa lopusta, mutta Stephens on mies, joka voi muuttaa kaiken tuon tyhjäksi puheeksi, jos Green käy huolimattomaksi.

Green tarvitsee oikean voiton

Voitto Stephensistä ei yhtäkkiä nostaisi Greeniä kevytsarjan mestaruusotteluun. Se ei ole pointti. Se pitäisi hänet aktiivisena, näkyvänä ja antaisi hänelle paremman perustelun sellaiseen otteluun, jota hän itse asiassa haluaa seuraavaksi. Tässä vaiheessa tyylillä on väliä. Tylsä voitto ei välttämättä liikuta paljon. Terävä, viihdyttävä voitto antaa UFC:lle jotain käytettävää.

Greenin parhaat illat tulevat, kun hän on rento mutta ei huolimaton. Hän puhuu, väistää, vastaiskee, turhauttaa ja pakottaa vastustajat ottelemaan hänen rytmillään. Stephensiä vastaan tuo tasapaino on ratkaisevaa. Liika tunne voisi viedä hänet tuleen. Liika varovaisuus voisi tuhlata tilaisuuden. Hänen on saatava Stephens osumaan ohi, vastattava puhtaasti ja muistutettava ihmisiä siitä, miksi fanit välittävät edelleen, kun hänen nimensä ilmestyy ottelukorttiin.

Greenin ympärillä on nyt yksinkertainen totuus. Hän tietää, että maaliviiva on lähempänä kuin ennen. Se ei tarkoita, että hän olisi valmis. Se tarkoittaa, että jokaisen ottelun on oltava merkityksellinen. UFC 328 tarjoaa hänelle veteraaniottelun, jolla on todellista nimiarvoa, hieman lisäjännitettä painon ylityksestä ja mahdollisuuden jatkaa puhumista jostain suuremmasta kuin tavallisesta kevytsarjan ottelusta.

Jos Green voittaa, puhe BMF-vyöstä ei kuulosta satunnaiselta heitolta otteluviikolta. Se kuulostaa veteraanilta, joka pyytää sellaista väkivaltaista, fanien mieleen olevaa ottelua, joka vastaa hänen jo elämäänsä elettä uraansa.