Jorge Masvidalin silmätökkäysrangaistus

Jorge Masvidal puhuu jälleen kuin ottelija, joka on saanut tarpeekseen yhdestä MMA:n osa-alueesta, josta kaikki valittavat eikä juuri kukaan korjaa sitä.

Tällä kertaa hän kävi silmätikkujen kimppuun. Ei tavallisen ottelunjälkeisen turhautumisen saattelemana, ei samalla vanhalla "tuomareiden pitää parantaa" -fraasilla, vaan paljon suoremmalla tavalla. Masvidal sanoo, että rangaistuksen täytyy osua lompakkoon. Hänen mielestään pisteen ottaminen ei riitä, jos rike muuttaa ottelua, eikä varoitus todellakaan riitä, jos mies menettää näkökykynsä loppuillaksi.

Hän sanoi haluavansa nähdä järjestelmän, jossa ottelijat menettävät prosenttiosuuden palkkiostaan silmätikuista, ja raha menee rikotulle vastustajalle. Tämä on hyvin ottelijamainen tapa katsoa ongelmaa. Jos vahinko on todellinen, rangaistuksenkin pitäisi tuntua todelliselta. Ei symboliselta. Ei menettelytavalliselta. Todelliselta.

Masvidal ei myöskään puhunut tästä kuin joku ulkopuolinen otsikoita kalasteleva. Hän sitoi sen omaan uraansa ja vahinkoihin, joita sanoo näiden rikkeiden aiheuttaneen hänelle. Juuri se antoi kommenteille terää. Hän ei puhunut teoriassa. Hän puhui kuin joku, joka kantaa vielä palasia siitä omassa kehossaan.

Masvidal haluaa todellisen rangaistuksen

On syy, miksi tämä nousee aina uudelleen esiin MMA:ssa. Silmätikut ovat yksi niistä rikkeistä, jotka voivat pilata erän, pilata ottelun ja joskus jättää vahinkoja, jotka kestävät paljon kauemmin kuin kehän ulkopuoliset koskaan näkevät. Silti laji käsittelee niitä edelleen tavalla, joka tuntuu usein pehmeältä vasta sitten, kun hetki on jo mennyt. Varoitus tulee. Toinen varoitus tulee. Sitten ehkä piste. Siihen mennessä toisen puolen ottelija saattaa jo räpytellä läpi loppuottelun puolikkaan.

• Masvidal haluaa palkkiovähennyksiä silmätikuista.
• Hän sanoo, että rikotun ottelijan pitäisi saada rahat.
• Hän ei usko, että varoitukset riittävät.
• Hän puhuu omasta kokemuksestaan silmätikkuvahingoista.

Siinä hänen argumenttinsa osuu kovimmin. Hän ei pyydä mitään abstraktia. Hän pyytää jotain, jonka laji tuntisi välittömästi. Ottakaa rahat. Muuttakaa seuraukset. Saakaa ottelijat ja kulmamiehet miettimään sitä ennen kuin he alkavat kurotella avoimin käsin ja teeskennellä, että kaikki oli vain huonoa tuuria.

Liikkuvatko UFC tai komissiot koskaan niin pitkälle, on toinen kysymys. Kamppailulajeissa kestää yleensä kauan korjata asioita, joiden kaikki jo tietävät olevan rikki. Mutta Masvidalin idea on tarpeeksi yksinkertainen, että se tulee pyörimään keskusteluissa. Kun ottelija sanoo, että pistevähennykset ovat liian lieviä ja palkkiota pitäisi koskettaa, vanha varoitusjärjestelmä alkaa kuulostaa entistäkin heikommalta.

Masvidal on aina ollut parempi kuin useimmat ottamaan otteluvalituksen ja saamaan sen kuulostamaan henkilökohtaiselta, fyysiseltä ja mahdottomalta sivuuttaa. Niin kävi tässäkin. Hän ei saanut sitä kuulostamaan tuomarointipuheelta. Hän sai sen kuulostamaan keskeneräiseltä vahingolta.

Ottelijat voivat elää erien häviämisen kanssa. He voivat elää huonon tuomaroinnin kanssa enemmän kuin haluavat myöntää. Mitä he vihaavat, on rikkeen seurausten kantaminen, kun rangaistus hädin tuskin raapaisee toista puolta. Masvidal katsoi tätä kuilua ja sanoi, että helpoin korjaus on tehdä siitä kallista.