Du Plessis selittää rauhallisempaa lähestymistapaansa

Dricus du Plessis ei esittänyt Oklahoma Cityn suoritustaan spektaakkelimaisen lopetuksen metsästyksenä. Hänen oma mittarinsa edistymiselle oli pidättyväisyys. Entinen keskisarjan mestari vahingoitti Kamaru Usmania toistuvasti heidän viisieräisessä kohtaamisessaan, mutta vastusti kiusausta rynnätä eteenpäin aina, kun paikka avautui. Jälkeenpäin hän kuvaili tuota kärsivällisyyttä selvimpänä todisteena päivitetystä versiosta hänen pelistään.

Tulkinta antaa viikonlopulle erilaisen uutiskulman kuin pelkkä tulos. Du Plessis oli jo varmistanut selvän voiton kaikilta kolmelta tuomarilta kahdenkymmenenviiden minuutin jälkeen. Lehdistötilaisuudessa hän kuitenkin keskittyi siihen, miten voitto rakennettiin: suunnitelma loi tarvittavat asemat, yksi annettu alasvienti muuttui tilaisuudeksi osoittaa vastauksensa, ja useat hetket, jotka olisivat aiemmin voineet laukaista holtittoman jahtaamisen, hoidettiin rakenteesta luopumatta.

Kärsivällisyydestä tuli osa pelisuunnitelmaa

Du Plessis sanoi, että hänen valmentajiensa valmistelema työ näkyi jokaisella erällä. Hän tunsi olonsa tyyneksi, uskoi strategian toimineen tarkoitetulla tavalla ja oli erityisen tyytyväinen painitaistelupuolustukseensa. Usman onnistui viemään hänet alas kerran, mutta ei pystynyt luomaan kestävää kontrollia. Du Plessisin mielestä jaloilleen palaaminen tuki tärkeää väitettä mestaruuden menettämisen jälkeen: vastustaja voi suorittaa alasviennin ensimmäisen vaiheen pitämättä häntä siellä.

Iskusarjat tarjosivat toisen testin. Du Plessis horjutti Usmania useammin kuin kerran ja tunnisti tilaisuuksia pakottaa lopetuksen. Sen sijaan, että olisi tyhjentänyt hyökkäyksensä, hän nollasi tilanteen ja jatkoi työntekoa. Hän väitti myöhemmin, että useat noista hetkistä olisivat voineet muuttua lopetusyrityksiksi. Päätös säilyttää asema oli tarkoituksellinen. Hänen ilmaisunsa tälle kehitykselle oli uusi versio Stillknocksista, joka rakentui tyyneyden eikä jatkuvan sekasorron varaan.

Usmanin selviytyminen muokkasi myös voittajan kertomusta. Du Plessis oli vaikuttunut siitä, miten nopeasti entinen välisarjan mestari toipui vahingoitettuaan. Tämä kestävyys teki jokaisen avauksen jahtaamisesta erityisen riskialtista, koska epäonnistunut purkaus olisi voinut luovuttaa erän tasapainon tai luoda painivaihdon huonommin ehdoin. Virallinen päätös vahvisti, että kärsivällisyys ei maksanut du Plessisille ottelua; se salli hänen kantaa johdonmukaista etua suunnitellun matkan läpi.

Kunnioitus korvasi vanhan väittelyn

Ottelun jälkeinen keskustelu siirtyi taktiikoiden ulkopuolelle, kun du Plessis puhui afrikkalaisten mestareiden historiasta UFC:ssä. Aiemmat kommentit, joihin liittyivät hän, Usman ja Israel Adesanya, olivat synnyttäneet julkisen kiistan edustuksesta. Jaettuaan viisi erää Usmanin kanssa — ja kilpailtuaan aiemmin Adesanyaa vastaan — du Plessis torjui ajatuksen, että vihamielisyys olisi säilynyt. Hän sanoi, että urheilijat edustavat samaa maanosaa ylpeästi ja kuvaili molempia entisiä mestareita kunnioituksella.

Oklahoma City isännöi vasta toista UFC-pääottelua, jossa kohtasivat kaksi afrikkalaista ottelijaa, du Plessisin mukaan. Hän huomautti osallistuneensa molempiin. Tämä konteksti merkitsi hänelle ottelun jälkeen enemmän kuin väittelyiden herättäminen siitä, kuka voisi vaatia tietyn symbolisen aseman. Hän luonnehti kohtaamista Usmanin kanssa urheilukamppailuksi kahden miehen välillä, jotka kantavat maanosan ylpeyttä, ei henkilökohtaisen kaunan jatkeeksi.

Du Plessis ilmoitti myös kilpailullisen tavoitteensa suoraan. Tämä oli hänen ensimmäinen voittonsa sen jälkeen, kun Khamzat Chimaev vei häneltä keskisarjan mestaruuden UFC 319:ssa. Hän haluaa toisen mestaruusmahdollisuuden ja tyrmäsi ajatuksen suorasta uusintaottelusta Chimaevia vastaan. Sen sijaan hän asetti itsensä keskusteluun nykyisen mestarin Sean Stricklandin ympärille viitaten heidän aiempiin kohtaamisiinsa. Tämä on entisen mestarin edunvalvontaa, ei UFC:n vahvistus. Hänen kommenteissaan ei ilmoitettu seuraavaa ottelua.

• Du Plessis piti hallittuja jatkohyökkäyksiä merkkinä kehityksestä eikä menetettynä lopetuksena.
• Yksi Usmanin alasvienti päättyi ilman pitkäkestoista hallintaa – jakso, jonka voittaja halusi näyttää.
• Hän tyrmäsi Usmaniin ja Adesanyaan liittyvän henkilökohtaisen vihan, joka vielä kyti, ja korosti yhteistä afrikkalaista edustusta.

Merkittävä päivitys Du Plessisilta ei siis ole jälleen uusi kertomus pisteytyksistä. Se on hänen selityksensä siitä, mitä hän halusi suorituksen todistavan. Hän poistui voiton kanssa, osoitti, ettei alasvienti taannut hallintaa, eikä suostunut uhraamaan suunnitelmaa, kun Usman oli satutettu. Se, johtaako tämä perustelu mestaruusotteluun, kuuluu otteluiden järjestäjille. Todisteet, jotka hän halusi filmille – kurinalaisuus paineen alla – ovat jo olemassa.